Kotihoito on perseestä

Olen todella huolissani Suomen nykyisetäkotihoidon tilasta.

Äitini on 2 kk vaille 95v . Hän sairastaa Parkisonismiä. Hänen kuntonsa on kuitenkin kaiken kaikkiaan hyvä. Suurin ongelma on kuulo seuraavaksi liikkuminen. Liikkua tai seistä ei voi yhtään ilman rollaattori tai tukea. Kuulo on tasolla 5 (asteikolla 0-100). Lääkehuollon hoitaa itse samoin pukemisen, syömisen, pikkupyykkihuollon. Ruoka tulee Amicalta.

Kotihoito käy kerran päivässä. Tämäkin suuren huudon jälkeen. Kotihoito tässä huusi, miksi täällä pitää käydä. No siksi, että äidin kädet ei nouse niin korkealle, että saisi kuulolaitteet korvilleen. Ensin kuulolaite oli nk. tavallinen kuulolaite, jossa on vain mikrofoni. Monesti raivostui kun äiti kuullut vaikka laite oli korvilla. Silloin en vielä tajunnut patteriluukkuongelmaa.

Tilasin kuulotutkimuksen ja äidille tilattiin uudet kuulolaitteet. Kuulaitteet, joissa on bluetooth, joka on yhteydessä puhelimeen, jolloin puhelut menee ”suoraan korvaan”. Sovin kotihoidon kanssa, että kuulolaiteet laitetaan äidille ja tarkistetaan, että yhteys puhelimeen on toiminnassa.

Uudet laitteet tulivat ja olin iloinen vihdoin äiti alkaa kuulla hyvin. Testeissä kaikki toimi hyvin kunnes huomattiin, ettei senioreille tarkoitettu Doro toimi näiden latteiden kanssa vaikka niitä mainostetaan kuulolaiteyhteensopiviksi. Dorossa jokaisen puhelun jälkeen olisi pitänyt puhelin ja kuulolaiteet parittaa uudelleen.

Hankin uuden puhelimen. Kaikki hyvin. Ja paskan marjat.

Kuulolaitteiden ainoa tapa laittaa päälle ja ottaa pois päältä on aukaista patteriluukku. Tämä on kaikissa kuulolaitteissa sama. Luukku aukaistaan yöksi, etteivät patterit kulu ja bluetooth laitteissa, etteivät puhelut mene kuulolaitteeseen vaan puhelimeen jos kuulolaite ei ole käytössä.

Tein kotihoidolle ohjeet. Kuitenkin harva se päivä käyn itse sulkemassa patteriluukun, kun kotihoito ei sitä tee. Laittavat laitteet korville, jolloin äidin korvaan tulee kuulotulppa ja koska mikrofoni ei patteriluukun aukiolon vuoksi ole päällä, äidistäni tulee umpikuuro. Ei kuule edes jos puhelin soi, vaikka ilmeisesti naapuritkin kuulee, koska se soi niin kovaa.

Olen tehnyt ohjeet ja laittanut sen kuulolaitekotelon alle. Oletin, että kotihoito lukee sen. Olen soittanut kotihoitoon ja selittänyt asian ja puhelimeen vastannut lupasi laittaa siitä tiedon eteenpäin kotihoitotiimille. Mikään ai auta. Luukut on, lähes joka päivä, auki. Tänään tapasin hoitajan, joka oli juuri laittanut kuulolaitteet äidilleni. Katsoin kuulolaitteita ja luukut olivat auki. Sanoin, että patteriluukut pitää pistää kiinni. Ai, ei kukaan ole sanonut. Selitin myös miksi. En tiedä ymmärsikö hän.

Kun aiemmin soitin asiasta ja kerroin ohjeista ja kysyin tyhmän kysymyksen: ”Kai kotihoidon väki osaa lukea?” Vastaus oli ”En tiedä”? Ei helkatti hoitaako meidän vanhuksia lukutaidottomat henkilöt. Mamu-hoitajat ihan OK, mutta kyllä lukea pitää osata sen verran, että saa ohjeista selvää.

Suurimmat ongelmat ovat mielestäni:

  1. Tiedonkulku. Jos ilmoitat asiasta asia ei mene tietoon niille, joille sen pitäisi mennä esim. hoitajille, jotka käyvät asiakkaiden luona. Esim. 1) Kuulolaiteen patteriasia 2) Olen kahdesti ilmoittanut, ettei tiettynä päivänä tarvitse tulla, koska olimme menossa jonnekin ja ensimmäisellä kerralla vielä sanoin hoitajalle ed. päivänä, että muistuttaa toimistolla, vaikka oli jo ilmoittanut siitä jo puhelimitse. Kummallakin kerralla hoitajat kuitenkin saapuivat ihan kuin mitään ei olisi ilmoitettu.
  2. Hoitajien liian huono suomenkielen taito. Vaikka asioita kerrotaan hoitajille niin he eivät ymmärrä kuulemaansa. Kaikki asiat pitäisi yksinkertaisesti selittää jokaiselle erikseen. Asian voisi ratkaista sillä, että jokaiselle hoitajalle annettaisiin tietyt samat asiakkaat, jolloin heidän täysi tietää vain näiden asiakkaiden asiat/hoitomääräykset.
  3. Onko sitä lukutaitoa tarpeeksi? Veikkaan, että osa ei osaa kunnolla lukea edes äidinkielellään.

Minulla alkaa olla hihat aika tyhjät. En tiedä, miten asioista saa perille. Kotihoitoon ei voi luottaa. Yritin laittaa viestiä kotihoidon tiimin esihenkilön esihenkilölle, mutta hän näyttää olevan enemmän kiinnostunut byrokratiasta kuin ottamaan kantaa ongelmiin; ”Jos asia on kiireellinen soita kotihoitoon, jo kiireetön niin ilmoita Maisan kautta.” Ilmeisesti pitää valittaa ylemmälle tasolle, että jotain alkaa tapahtua.

Miten sosiaalihuolto on päästetty tälle tasolle.

Kategoria(t): Purnaus, Yhteiskunta. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.