En ole aikoihin kirjoitellut, nauttinut vain ettei tarvitse mennä minnekään tai tehdä mitään.
Karanteenissa ollaan oltu jo useita viikkoja. Myös minä vaikken ole 70v. Tämä tarkoitaa, etten ole tavannut ketään kahden metrin etäisyyttä lähempänä. Näin vain myös äitini. Lapsiani tai lastenlapsiani en ole tavannut varmaan alkuvuoden.
Olen ehkä tiukkapipoinen, mutta en voi ymmärtää ihmisiä, joiden on vaikea ymmärtää annettuja määräyksiä. Pidän heitä todella tyhminä. Siis tyhminä tarkoittaa ettei älykkyysosamäärä nouse paljon yli kengän numeron. Toisaalta myös itsekkäinä. Heille on tärkeämpää oma mukavuus kuin se, että he voivat oireettomina tartuttaa useamman ihmisen. On jo todettu että niin kutsutut supertatrtuttajat ovat juuri näitä oireettomia. Lapsethan varsinkin ovat näitä.
Tähän samaan ikäryhmään kuuluu ne ihmiset, joilla ei ole mitään käsitystä, mitä turvaväli tarkoittaa. Kadulla kävellään päälle jos ei väistä. Hölkätään, juostaa ohi räkä roiskuen jos ei mene pois alta. Ja korvissa tietty vaikkutulpat, ettei varmaan kuule mitään.
Myöskään lapsille ei ole kerrottu, mikä on turvallisuusväli. Toivottavasti on opetettu miten kädet pestään.
Ryhmä, jota en myöskään ymmärrä on maskivouhkaajat. Näin videon, missä testattiin, mitä ne itse tehdyt kangasmaskit itseasiassa pitää sisällään. Voi pojat, kaikki hönkäisyt tuli läpi. Luo turhaa turvassaolon tunnetta.
No yleensä he ovat nuorehkoja ihmisiä eli 70-luvulla tai sen jälkeen syntyneitä. Tässä on se hyvä puoli, että tämä on myös se ryhmä, joka tämän koko lystin loppupeleissä maksaa. Jos olisi edes vähän viisautta niin pysyisivät eristyksissä, että tämä loppuisi nopesti, tulisi heille myös halvemmaksi.
Onneksi aurinko paistaa ja kesä on tulossa koronasta huolimatta!
