Ei ole ensimmäinen kerta, kun onnistun reväytämään kylkeni makaamalla sohvalla vai tuliko revähdys peräti yöllä nukkuessani. En tiedä, mutta kipeä on ja särkylääkkeetkään eivät oikein tehoa.
En tiedä muuta parannuskeinoa kuin aika. En uskaltanut mennä tänään vesijumppaan, mutta perjantaina on mentävä taas. Josko se levolla paranisi.
Huomenna olisi Sarvastossa ylim. yhtiökokous parkkipaikkojen sähköistä.Ymmärrän kyllä autoilijoiden tuskan, mutta tuska on vielä suurempi jos varsinaisia taloyhtiön sähköjä ei korjata ja tulee oikosulku ja jokin tönö palaa. No, onneksi autoilla on sitten sähköt.
Tänään tuli ilmoitus että ikkunaremontti ehkä tulossa. Nyt näyttää heränneen pelkoon, että jos ikkunatkaan eivät vedä niin mistä saadaan tarpeeksi korjausilmaa.
Tutkailijat olivat käyneet kaikki asunnot ja todenneet, että yhdessä oli moottorilla käyvä poistoilmaventtiili. Ihmetelen, kun eivät huomannet asuntoni ilmanvaihtokonettani. On niin pieni ja siro että ihan häviää maisemaa varsinkin kun ilmanvaihtoputket on vedetty pintana ja koteloituna. Eikä ole ainoa kämppä. Hoh, hoijaa!
Tänään taas jouduin ihmetyksen valtaan. Taloyhdistyksen tarkoitus on kartoittaa saisiko synergiaa jos tilattaisiin yhteinen siivooja. Ajatuksena hyvä, mutta jäin ihmettelemään, miksi rikkaiden eläkeläisten pitää yritää saada nipistettyä pienipalkkaisen siivoojan palkasta muutama euro pois?
Mutta niihän se menee, että ne, joilla on paljon niin mikään ei riitä. Ahneus saa vallan. Ne, joilla ei oikein mitään ole, yleensä antavat siitä vähästäkin. Tai niin kuin eräs kokoomuslainen poliitikko sanoi, että verotetaan köyhiä, kun ne on tottuneet siihen ja niitä on paljin.
Tarkoitukseni ei ole olla tämän yhteisön omatunto, mutta välillä tuntuu siltä!
