Albania 2002

Tirana

Jo ennen lähtöäni Albaniaa tein ensimmäisen testamenttini. Minulla ei ollut mitään käsitystä minulla olisi vastassa. Huoleni osoittautui turhaksi.

Kun saavuin Tiranan lentokentälle, se muistutti lähinnä Pukimäen vanhaa asemaa. Kansaa oli joka puolella. En tiedä, mitä he siellä tekivät muuta kuin oleilivat.

Hotelli, mihin majotuin, oli käytännössä ainoa koko kaupungissa muistaakseni nimi oli jokin International hotel Tirana tai jotain. Huone haisi tupakalle.

Tiranassa oli marraskuussa lämmintä noin 20 astetta joten suuntasin kaupungille T-paidassa. Ihmettelin, miksi ihmiset tuijottavat? Turisteja tosin oli vähän ja ehkä siten poikkesin katukuvasta. Ei. Sitten huomasin. Oli marraskuu ja ihmiset kulkivat toppatakeissaan ja minä T-paidassa. Tämän jälkeen laitoin edes jotain “lämpimänpää” päälle.

Sivukaduilla oli pieniä kivijalkaliikkeitä. Ostokset jäivät kuitenkin pieniksi. Eksyin hopesepän butikkiin ja ostin kaksi käsin tehtyä ranneketjua. Huopea myytiin kilohinnalla. Kalliiksi ei tullut.

Kaupungissa ei liene julkisivulautakuntaa, koska talot olivat, kuten Itä-Euroopassa yleensä, omakustaisesti designattuja. Yhdessä kuvassa näette ilmeiseti asukkaiden itsensä maalaamia, kirkkaan värisiä taloja. Minusta ne sopivat yhtä hyvin kaupunki kuvaan kuin myös teltan muotoinen rakennus, jolla oli jotenkin pelottava historia. Jos en väärin ymmärtänyt niin siinä oli toiminut radioasema (maan ainoa?) ja valtiollinen tiedustelu.

Kuten tiedetään Albania oli Hoxan diktatuurin vallassa vuodesta 1945, jota jatkui myöös muiden hallinnassa aina vuoteen 1992. Kommunismin suunta oli maolaisuus ja Albania irtautui kaikista muista Itä-Euroopan kommunistisista valtioista. Albaania oli siis täysin eritäytynyt valtio Euroopassa ja sitä kutsuttiin maailman suurimmaksi vankilaksi.

Krutje

Koska Tiranasta ei ole suoria lentoja eikä epäsuoriakaa joka päivä Suomeen juoduin olemaan siellä pari ylimääräistä päivää, joten isäntämme Albanian tilaastovirasti järjesti matkan Krutjeen, vuorelle. Paikka on todella kaunis. Todellinen turisti rysä tosin siellä käy myös oman maan kansalaisia paljon. Johtuneeko siitä että siellä on Hoxa-museo.

Kävimme Hoxa-museossa ja kiertelimme ympäriinsä pienillä kujilla, joissa oli käsityöläisten kauppoja. He myös pitivät verstaita kauppojen yhteydessä, joten pääsi näkemään miten tavarat valmistuvat.

Kaiken kaikkiaan kiva työmatka. Kun palasimme lentoasemalle, turvatarkastus oli vähän niin ja näin. Mummo istui ruudun äärellä ja kutoi sukkaa eikä häntä paljon kiinnostanut, mitä matkatavarat sisälsivät. Kun saavuimme Budapestiin ja siirryinne transit-alueelle, ihmettelin, miksi käsimatkatavat taas skannattiin, mutta kun yhden matkustajan tavaroista löytyi pitkät sakset, en enää ihmetellyt. Ehkä tiesivät, ettei Tiranan tarkastukseen voinut luottaa.

Print Friendly, PDF & Email