En tiedä mistä aloittaisin. Ottaa niin päähän tämä nykyinen terveydenhuolto.
Heräsin yöllä 6.-7.11.2019 kauheaa kipuun vasemmassa kädessä. Ihmettelin mikä se on. Kääntelin ja vääntelin ja kipu oli ja pysyi. En muista, otinko jonkun särkylääkkeen, ihan sama ei se kuitenkaan olisi auttanut. Hermopinne perkele oli iskenyt.
Meni muutama päivä ihmetellessä ja sitten vasen peukku puutui. Muistin vanhasta, että jos on selkä kipeä ja jalka alkaa puutumaan niin pitää heti ottaa yhteyttä lääkäriin. Joten siis soitin sunnuntai iltana sairaanhoidon päivystykseen. Ohje oli, älä vaan tule tänne, ota 1000mg parasetamolia ja 800mg ibuprofeiina ja soita aamulla terkkariin. Tein työtä käskettyä. Kipua ei lähtenyt lääkkeillä minnekään.
Aamulla sotin terkkariin ja kerroin, että kädessäni on hervoton hermosärky ja peukalo on puutunut. Vastaus oli, ettei lääkäriin vaan fysioterapeutille ja lääkitys kuten määrätty. Siis mitä! Ei lääkäriin vaikka kipu on sellainen, että alkaa miettiä josko laittaisin koko käsivarren raiteille, että pääsisi siitä eroon.
Menin keskiviikkona fyssarille, jonka ainoa neuvo oli, että yritä pitää pää tietyssä asennossa. Mitens pidät, kun et voi oikein pitää mitenkään. Koko pää ei kääntyisi jos en olisi jo maanantaina, kun en päässyt lääkäriin, mennyt kiropraktikolle, joka sai sen verran nikaväliin tilaa, että pää alkoi kääntyä muuten muttei taakse päin. Tilasin varmuudeksi myös torstaiksi, koska tiesin, että terkkarin fyssarit on perseestä.
Fyssari näki, että jos hän ei yritä edes saada lääkäriä paikalle niin toi akka käy päälle. Puhelimessa lääkäri ei uskaltanut määrätä mitään vahvempaa särkylääkettä ja kuitenkin kummatkin lääkäri, että fyssari myönsivät yhteen ääneen, ettei lääkitys, mitä söin auta hermokipuun. Aika holtitonta menoa.
Lääkkäri kuitenkin sitten tuli ja antoi kunnon lääkityksen ja sanoi soittavansa seuraavalla viikolla. Niin myös teki ja soitti joka toinen viikko ja kysyi miten jaksan.
Kun olin syönyt lääkitystä noin kuukauden aloin ihmetellä, kun aktiiviranneke näytti jatkuvasti tehominuutteja vaikka makasin vain sohvan pohjalla. Sitten tajusin, että syke oli jatkuvasti yli 120. Koska mulla on matala verenpaine ja lääkitys vielä laski sitä niin syke yritti kompensoida sitä sillä seurauksella, että lopuksi olin terveyskeskuksen ensiavussa ja sain beetasalpaajia, jotta syke saataisiin normaaliksi. Aloitin välittömästi lääkityksen purun, koska kipu oli hävinnyt, vain tunnottomuus oli jäljellä.
Kun lääkäri soitti viimeisen kerran, hän varasi minulle ajan itsellen, joka olisi tasan 2 kk sen jälkeen kun kipu oli iskenyt. Lääkäri oli todella vastuuntuntoinen ja olin iloissani kun pääsisin hänen vastaanotolleen. Mutta mitä vielä. Kun menin vastaanotolle niin vastassa oli nuorinaislääkäri. Kysyin, missä lääkäri on, jolle aika oli varattu. Yritti selittää jostain sekaannuksesta. Sanoi, että eiköhän me voida asia hoitaa. Hän oli lukenut sairauskertomukset, mutta kuitenkin istui kuin H Moilanen ja odotti että selittäisin taas kaiken alusta.
Ei oikein päästy yhteisymmärrykseen siitä mitä nyt pitäisi tehdä, kun peukku on tönkkö. Hänen mielestään ei mitään, koska kipua ei ole. Ihmettelin miksi suomalainen terveydenhoito on vain tulipalojen sammuttamista. Mitään ei hoideta loppuun kunnolla ja sitten ihmiset ovat saman tai pahemman oireen kanssa uudelleen lääkärin vastaanotolla. Syyhyn ei puututa. Näin niitä jonoja saadaan aikaan. Lähdin ovet paukkuen pois!
Tilasin ajan neurokirurgilta ja hän kirjoitti lähetteen magneettiin. Magneetissa ilmeni, että hermopinne ei ole ihan pieni läpihuutojuttu. Hän kirjoitti edelleen lähetteen Töölöön neurokirurgian polille.
Pitäisikö terkkarin lääkäristä tehdä hoitovirhevalitus???
