Tällä viikolla ei ole paljon tapahtunut. Hyvä niin. Pidän viikoista, jolloin ei ole liikaa toimintaa. Tämä viikko on siinä mielessä erikoinen ja hyvä, että ensimmäinen viikko ilman särkylääkkeitä ja silti pystyy kävelemään ilman tuskaa.
Tavallinen siltä osinkin, että on ollut kaksi vesijumppaa. Kummatkin hyvin erilaisia. Tiistaina Kampi liikuntakeskuksessa, jossa vesi on kylmää, mutta siellä on sauna. Se on luksusta.
Perjanatina Yrjönkadulla, jossa ympäristö on eksoottinen. On ilmeiseti ollut joskus kylpyläosasto. Nyt ei ole kuin jalkojenhoitoaltaat jäljellä lukkojen takana siitä. Sauna on vain haave vaikka siellä on kaksi saunaa.
Saunojen puute iso miinus, koska jumpan jälkeen olisi kiva lämmittää lihaksiaan, jotka ovat ihan kylmät. Kuulostaa hullulta mutta näin se vaan menee. Vesi on 26 astetta ja kehon lämpötilä 37 astetta. Vedessä ollaan 30 min ja vaikka se on rankkaa rehkimistä niin usein sen lisäksi, että on ihan poikki niin on hyvin nopeasti kylmä. Pian kotiin vällyjen väliin.
No, ne Yrjönkadun saunat. Ne on höyrysanoja ja niitä ei ole saautu toimimaan. Meille kyllä riittäisi tavallinen sauna.
Torstana kävi siivooja, taivanlahja. Sen ajan olimme Elviksen ja Anna-Liisan kanssa kävelemässä.Tutustuimme Jätkäsaaren osaan, jota vielä rakennetaan ja löysimme myös tänne tulevan Lidlin, joka on ainoa isompi kauppa ihan lähistöllä. Kävelimme Lapinlahden lähteen ympäri. On ihme jos mielnterveyspotilaiden mieli ei olisi levännyt. Alue on kaunis merineen. Sääli, että sekin piti valjastaa liike-elämän tarkoituksiin.
Tänään on perjantai ja vesijumpan ja syönnin jälkeen lojahdin sohvalle ja nukuin pari tuntia. Nyt odotellaan illan SVOF:ia.
Olen lopen kyllästynyt koronasta jauhamiseen. Media on tehnyt kärpäsestä härhäsen. Vaara ei pidä vähätellä, mutta alkaa paisua liiallisuuksiin. Olin Thaimassa kun SARS riehui, mutta siellä ei ainakaan ollut mitään hysteriaa. Ainoa, mitä SARSista näkyi oli lehden otsikko lentokoneessa, jossa kerrotiin suomalaisen kuolleen SARSiin. Tämä oli vuonna 2003.
Muistakaa pestä kätenne! 😉
